Rescue-eläimen adoptio
Perheeseemme kuuluu kaksi rescuekoiraa. Monet kyselevät, kuinka rescue-eläimen adoptio toimii käytännössä. Ohessa omien kokemuksieni mukaan rescue-eläimen adoptiosta. Jos joku haluaa lisätä oheiseen kirjoitukseen jotakin, niin kommenttikenttä on vapaa.
Luotettavia rescueyhdistyksiä toimii Suomessa ja ulkomailla. Itse tutustuimme huolella muutamiin rescueyhdistyksiin, jotka löysimme Koiratarhat-sivustolta (http://koiratarhat.weebly.com/). Tämän lisäksi tiedustelin rescueyhdityksistä muutamilta ihmisiltä, jotka ovat tavalla tai toisella olleet kyseisten yhdistyksien kanssa tekemisissä.
Kun olimme tutustuneet yhdistyksen toimintatapoihin ja adoptoitavan koiran esittelytekstiin, oli aika jäädä miettimään asiaa. Ennen kun ottaa rescueyhdistykseen yhteyttä, on hyvä pohtia onko valmis sitoutumaan eläimen hyvään hoitoon koko sen loppuelämäksi, pystyykö tarjoamaan eläimelle sen mahdollisia erityistarpeita huomioonottavan kodin ja onko valmis panostamaan esimerkiksi eläimen koulutukseen tai mahdollisiin ylimääräisiin eläinlääkärikäynteihin.
Pääsääntöisesti rescueyhdistykset adoptoivat terveitä ja eläinlääkärin tarkastamia eläimiä, mutta nk. erityisadoptiot ovat myös mahdollisia. Erityisadoptioeläimellä voi olla esimerkiksi amputoitu jalka, tai se voi olla sokea ja niin edelleen. Erityisadoptiossa varsinkin on hyvä jättää sääli taka-alalle. Sääli ei ole koskaan hyvä syy adoptoida eläintä, vaikka muuten se viestiikin ihmisen tunteista. Jos eläimen tarina herättää sääliä ja halua auttaa, niin auttamiskeinoja on monia. Lahjoitukset ja kummikoiratoiminta ovat muun muassa hyviä tapoja auttaa silloin, kun adotio ei ole mahdollista. Auttamistavoista löytyy lisätietoa rescueyhdistyksien omilta nettisivuilta.
Kun olimme varmoja päätöksestämme adoptoida, niin otimme yhteyttä rescueyhdistykseen sähköpostitse. Myöhemmin sovimme yhteyshenkilön kanssa puhelinhaastattelun ja teimme kotiselvityslomakkeen. Kun hakemuksemme oli käsitelty olimme vielä puhelimitse yhteydessä yhteyshenkilöön tarvittavia tietoja varten. Lisätietoja adoption tästä vaiheesta löytyy jokaisen rescueyhdistyksen omilta nettisivuilta adoptio-infoista. Hakemusvaihe voi kestää tapauksesta riippuen kauemminkin. Myös kotikäynnit ovat mahdollisia. Kaiken tämän tarkoituksena on taata, että rescue-eläin saa hyvän loppuelämän kodin ja ettei sen tarvitse enää ikinä kärsiä ihmisten piittaamattomuudesta.
Rescueyhdistykset toimivat pääsääntöisesti vapaaehtoisvoimin ja kaikki nämä vapaaehtoiset tekevät rescuetoimintaa oman työnsä ja/tai perheidensä hoidon ohella. Tämä on hyvä ottaa huomioon, kun on yhteydessä yhdistykseen päin. Kaiken kaikkiaan itse olen kokenut, että yhteyshenkilöt ovat hyvin nopeasti olleet yhteydessä meihin päin ja olemme aina saaneet yhteyden, kun on ollut kysyttävää.
Ensimmäinen rescuekoiramme saapui elokuussa 2012 Serbiasta Nobody's Dogin kautta. Odotimme Brownien papereiden valmistumista ja hänen sterilisointia muutaman kuukauden, mutta tuo aika oli odottamisen arvoinen. Tuona aikana pystyi hyvin valmistumaan ensimmäisen rescuekoiran tuloon lukemalla koiran koulutus- ja käytösoppaita. Odotusaikana oli myös hyvä tehdä tarvittavia hankintoja koiralle. Elokuussa 2012 haimme Brownien Helsinki-Vantaan lentokentältä.
Toinen rescuekoiramme saapui heinäkuussa 2013 Viipurin Koirat ry:n kautta. Adoptioprosessi oli hyvin samanlainen kuin ensimmäinenkin. Odotusaika oli hieman lyhyempi, kuin ensimmäisessä adoptiossa. Dalia haettiin Sipoosta, jonne hänet tuotiin autokyydillä muiden kodinsaaneiden koirien kanssa.
Jos ajattelet eläimen hankkimista, niin suosittelen lämpimästi eläimen adoptointia. Kodittomia eläimiä on paljon niin Suomessa, kuin ulkomaillakin odottamassa omaa rakastavaa kotiaan. Eläimiä löytyy eri ikäisiä, kokoisia, luonteisia... ja näihin kaikkiin ominaisuuksiin pääsee tutustumaan etukäteen yhdistyksien kautta.
"Turvassa"
Sunnuntairakkautta 23.3.2014:
