Sunnuntairakkautta 26.1.2014

Koti kodittomalle

Meidän perheeseemme kuuluu kaksi rescue-koiraa. Rescue-koirat ovat entisiä kodittomia koiria, jotka on pelastettu kadulta tai huonoista oltavista.
Koiramme on pelastettu ulkomailta, mutta myös Suomessa on paljon kodittomia tai uutta kotia tarvitsevia eläimiä.

Seuraavassa linkissä ensimmäinen rescue-koiramme Brownie koiratarhalla Serbiassa:
http://www.youtube.com/watch?v=y8XEY1m-1Zo&list=HL1334679818&feature=player_detailpage

Olin jo pitkään toivonut koiraa. Monen sattumuksen summana olin alkanut lukemaan rescue-toiminnasta ja vierailin säännöllisesti rescue-yhdistysten sivuilla. Netissä selailin kodittomien koirien kuvia ja luonnekuvauksia. Siinä olin pää pyörällä. Ihania karvakorvia ja heiluhäntiä nettisivut pullollaan.

Kun menetin yllättäen rakkaan kissani olin todella pitkään allapäin.
Jossain vaiheessa palasin kuitenkin varovasti takaisin rescue-yhdistysten sivuille ja löysin Serbian Nobody's Dogin nettisivut.

 http://nobodysdogfin.wordpress.com/

Nobody's Dogin sivuilla oli kuva köllöttävästä karhunpentumaisesta Browniesta. Se oli ensimmäinen kerta, kun hymyilin pitkään aikaan. Sydän oli pakahtua ja tiesin, että siinä on meidän perheenjäsen.
Sen vaan tiesi, sen enempää en sitä osaa selittää.

Seuraavassa linkissä on toinen rescue-koiramme Dalia koiratarhalla Viipurissa sisarustensa kanssa:
http://www.youtube.com/watch?v=GA9sT1gkySE

Kun Brownie oli kuulunut perheeseemme noin vuoden aloin pohtia josko meillä olisi tilaa toiselle rescue-koiralle. Palasin taas selailemaan rescue-yhdistysten sivuja. Selailin monta viikkoa ja pohdin asiaa. Eksyin tällä kertaa Viipurin Koirat ry:n sivuille.

http://www.viipurinkoirat.fi/

Kun näin valkoisen karvapallon, jolla oli ruskeanharmaat korvat en voinut lakata ajattelemasta tätä.
Palasin puolen tunnin välein sivuille katsomaan Dalian kuvia ja luin luonnekuvausta.
En pystynyt myöskään nukkumaan, kun ajattelin vain Daliaa.
Tämän vahvan reaktion jälkeen tiesin, että Dalia kuuluu laumaamme.
En tiedä voiko sanoa, että kyllä "äiti" lapsensa tunnistaa. Se on vaan niin käsittämätöntä miten vavasti tiesin, että nämä koirat ovat perheenjäseniämme.

Kirjoitan varmasti vielä lisää rescue-toiminnasta. Käykää ihmeessä tutustumassa lisää aiheeseen. Suosittelen lämpimästi adoptiota.

Tytöt kotona <3

Sunnuntairakkautta 26.1.2014:

The Crash – Coming Home

http://open.spotify.com/track/1kzbS5jVfWQUSbImCo0x5v 

Sunnuntairakkautta- Spotify-soittolista löytyy osoitteesta:
http://open.spotify.com/user/crystall_86/playlist/79ciy3RoTSZxrpjarJU9iC

Sunnuntairakkautta 19.1.2014

Ystävät

tämä lyhyt ja ytimekäs postaus on omistettu kaikille ystävilleni:

"En tarvitse mitään niin paljon kuin hunajaa..." sanoi Puh katsoessaan Ristoa ja Nasua. "...paitsi ystäviä.."

Kiitos että olette olemassa. Tiedätte keitä olette.

Tulevaa viikkoa varten jokaiselle:

 "Epäröinnin kynnyksellä kysy kuinka paljon rohkeutta uskallat tänään jättää käyttämättä?"
Tommy Tabermann

Nämä sanat koristivat jonkin aikaa muistitauluani, jotta muistaisin nämä sanat joka päivä.

Rohkeutta tulevaan viikkoon ja tuleviin koitoksiin. <3

Sunnuntairakkautta 19.1.2014
http://www.youtube.com/watch?v=91_5YxmJ9Ic 

Sunnuntairakkautta 12.1.2014

Inhimillisyys

Tarvitaanko tunneälyä, jotta voi olla inhimillinen? Onko inhimillisyys aina rinnastettavissa hyväntahtoisuuteen? Onko inhimillisyys hyve? Onko inhimillisyys muuttunut vuosikymmenien saatossa? Tällä viikolla muun muassa nämä asiat ovat mietityttäneet minua.

Kaikki lähti siitä, kun rapussamme alkoi keskustelu koiran haukkumisesta. Huomasin, että naapurirapussa oli myös "keskustelua" samaisesta asiasta. Lähinnähän tämä "keskustelu" on aina kerrostaloissa lappujen jättämistä ilmoitustaululle tai oviin. Naapurirapussa tilanne oli kärjistynyt jo (nimettömään) uhkailuun eläinsuojeluilmoituksella.
Meillä oli nuoremman koiramme kanssa alkuun ongelmia eroahdistuksesta johtuvan haukkumisen/itkemisen kanssa. Ymmärrän, että se on häiritsevää. Mutta kuka ymmärtää omistajan huolen tässä asiassa? Emme mekään halunneet silloin tahallamme aiheuttaa harmia naapureillemme.
Harmistuin kuitenkin itse kun naapurimme koira haukkui arkipäivänä keskellä yötä typistäen yöuneni muutamaan tuntiin. Kun harmistumisen jälkeen mietin asiaa, niin koiran omistajana itse toivoin koiramme eroahdistuksen aikaan, että olisi joku joka voisi vahtia koiraamme/koiriamme kun olemme itse töissä. Tämä joku voisi ihan hyvin olla tuttu naapuri, jolla itsellään on koira/koiria ja joka on kotona kun itse on poissa.

Kun ongelmia tulee, niin miksi ei voisi ensimmäisenä miettiä ratkaisua hyökkäyksen sijaan? Eikö se ole inhimillistä? Tuskin kukaan ihminen on naapurina täydellinen.

Tällä viikolla törmäsin myös toiseen tapaukseen elektroniikkaliikkeen huolto/nouto pisteessä. Yllätys yllätys pisteellä oli jonoa. Jono jatkui ovelle asti. Pisteellä oli kolme työntekijää, jotka jokainen teki kokoajan työtään. Jonossa viimeisenä oli nainen joka ei meidän tietääksemme ollut jonottanut kauaa. Hän oli kuitenkin harmistunut pitkästä jonosta. Hän poistui noutopisteeltä liikkeen puolelle kysymään josko liikkeessä "peukaloitaan pyörittävät" työntekijät voisivat tulla noutopisteelle tekemään töitä. Hänen palattuaan jonoon hänen oli ilmeisesti aivan pakko kailottaa niin kovaan ääneen, että asiakaspalvelijat varmasti kuulivat, että mikä on asian laita. Hänen oli myös aivan pakko komentaa muita jonossa olevia menemään eteenpäin, jotta kaikki mahtuvat sisälle. Tunsin raivon nousevan ohimooni.

Jonotimme itse ehkä kymmenen, maksimissaan viisitoista minuuttia ja saimme palvelua. Mieleni teki niin kovaa sanoa jotain ilkeää marmattavalle asiakkaalle. Onneksi en sanonut. Se ei olisi auttanut ketään.
Sanon nyt tässä kirjoituksessani: asiakaspalvelijat ovat teitä varten, useimmat eivät tahallaan halua aiheuttaa mielipahaa, saat varmasti parempaa palvelua kun osaat itse käyttäytyä asiallisesti, asiakaspalvelija on ihminen, asiakaspalvelijatkin tekevät joskus virheitä... Olkaa inhimillisiä ja jutelkaa vaikka jonossa muiden asiakkaiden kanssa jostain mukavasta. Jonottamisesta voi tehdä miellyttävää, tai ainakin siedettävää.

Joka tapauksessa nämä asiat eivät ole maailmaa mullistuttavia tapauksia, mutta mielestäni hyviä esimerkkejä inhimillisyydestä arkielämässä.

Palatakseni inhimillisyyteen. Inhimillisyyden voi yhdistää moneen asiayhteyteen. Mielestäni sanan kaiku on lempeä, vaikka sen voi yhdistää myös negatiivisiin sanoihin. Inhimillisyyttä ja sen eri muotoja tarvitaan maailmassa. Inhimillisyys ei ole kuitenkaan tekosyy, jota voi käyttää virheidemme paikkaamiseen.

Sunnuntairakkautta 12.1.2014:
http://open.spotify.com/track/2C2oRCjqzIf7F3RGcR5aKN
Kemopetrol - Drown Little Girl

Sunnuntairakkautta 5.1.2014

Vuosi 2014

Katsellessani Uuden Musiikin Kilpailua Yleltä ihailin ja ehkä vähän hämmästelin, kuinka taitavasti 17-19-vuotiaat nuoret olivat rakentaneet esittämänsä kappaleen. Viime vuonna samaisessa kilpailussa Arionin nuoret olivat myös tehneet itse kilpailukappaleensa. Rohkeita ja taitavia lauluntekijöitä sekä esiintyjiä.
Hatunnosto molemmille!

Kirjoitin nuorempana paljon runoja. Viimeisin runo, jonka olen kirjoittanut taitaa olla vuodelta 2008. Eikö minulla ole mitään sanottavaa vai onko luovuuteni kadonnut?
Mietin, että jos nyt kirjoittaisin laulun niin mistä se kertoisi. Mitä haluaisin sanoa.
Miten henkilökohtaisia tekstejä pystyisin kirjoittamaan.

Ihailen artisteja, jotka pystyvät laulamaan hyvin henkilökohtaisista asioista. Tosin joskus välitettävänä on  jonkun muun tarina. Minkä hinnan artisti joutuu maksamaan tästä?
Onko hinta sen arvoinen?

Mistä sinä haluaisit kirjoittaa laulun ja mitä kertoisit?
Mikä on vuoden 2014 laulusi?

Sunnuntairakkautta 5.1.2014
http://open.spotify.com/track/7bFoH52zuww51yKaf12i3b
Koria Kitten Riot - The Wedding Waltz