Sunnuntairakkautta 23.2.2014

Mitä jää jäljelle

Mitä jää jäljelle, kun menetämme jotain arvokasta? Tätä asiaa jäin miettimään illan hämärässä uunitulen hiljainen ritinä seuranani.

Mitä jos menettää jotain korvaamatonta? Se tunne, kun itku kuristaa kurkkua niin, että tuntee tukehtuvansa. Tai kun pelkää ja jännittää niin paljon, että olo tuntuu sekavalta. Ainut hokema päässä on "ei, ei, ei, ei...".
Se tunne, kun herää aamulla ja luulee, että kaikki on ollut vaan pahaa unta.
Mistä löytyy toivo sellaisena hetkenä?

Ihmiset selviytyvät tällaisista hetkistä joko hyvällä tai huonolla menestyksellä. Aina ei ole kysymys vahvuudesta tai heikkoudesta. Vahvakin ihminen voi olla heikko. Avainasia on kai kyvyssä käsitellä tapahtunutta ja siitä, kuinka ihminen osaa "kääntää" ajatuksensa varjoista valoon.

Elämä valmistaa ihmistä kokoajan kohtaamaan erilaisia tilanteita. Ihmisen henkinen taso kasvaa elämäntiellänsä kohtaamiensa tilanteiden myötä (siinä tapauksessa jos ihminen on vastaanottavainen kasvulle). Jokaisen oman tulkinnan varassa on, mikä on "oikeanlaista" kasvamista.

Mitä jää jäljelle? Lähimmäiset ja rakkaus. Taas kerran huomaan surun keskellä, että en ole yksin suruni keskellä. Minulla on paljon rakkaita lähimmäisiä ympärilläni. Vastavuoroisesti itse voin olla läsnä lähimmäisteni surun äärellä.

Ei ole sellaista asiaa, josta emme yhdessä selviytyisi.

"Olkoonkin toinen miten erinäköinen tahansa
niin siinä vaiheessa, kun on käynyt läpi raskaita ja vaikeita asioita
ja niistä selviytyminen on ainoa asia, mikä merkitsee
niin silloin jäljelle ei jää pelkoa eikä vihaa
vaan me kaikki olemme lopulta ystäviä keskenämme."

Suosittelen lukemaan oheisen kirjoituksen:
http://vivas.fi/kun-on-menettanyt-kaiken-pelkka-laheisyys-riittaa-tuomaan-toivoa/


Anni-mummua syvästi kaivaten:

Sydämes' lempeä ja jalo
kultaakin arvokkaampi.
Kätes' lämmin ja ahkera
ain' huolehti ja hoiti.
Sanoin en osaa kiitollisuuttani kuvailla.

Haikeat jäähyväiset jäljelle jää.
On silti pyyntöni vielä tää:
Tähtenä kirkaana taivaalla loista
Elämäntiellemme valoa johda.

Vielä joskus kohtaamme
porteilla Taivaan.
Lepää rauhassa rakas mummu.

Suru helpottaa ajan myötä
ikävä ei milloinkaan.

Sunnuntairakkautta:
Harri Marstio – Muisto Vain Jää (Only A Fool Breaks His Own Heart)

Sunnuntairakkautta 16.2.2014

Muutos

Muutos on lupaava, jännittävä ja samalla myös pelottava. Olen opiskellessani kirjoittanut esseen muutoksesta ja sen vaikutuksista työympäristöön. Nyt haluaisin kuitenkin kirjoittaa muutoksesta yleisemmällä tasolla.

Muutoksessa on jotain kiehtovaa. Muutos on lupaus uudesta alusta. Muutos voi olla myös pelottava. Muutoksessa on myös jotain hyvin surullista. Mikään ei ole enää samalla tavalla kuin ennen.

Otetaan esimerkiksi muutos, jonka jokainen meistä joutuu kohtaamaan elämässään. Muutos lapsesta aikuiseksi. Tämä muutos ei tapahdu yhdessä yössä. Muutos hiipii pikkuhiljaa ja silti se on täysin selvää. Lapsena, ainakin jossain vaiheessa, sitä odottaa kovasti aikuistumista. Näin jälkeen päin aikuistumisessa näkee monia eri puolia, hyviä ja huonoja.

Muutos voi olla hyvään tai huonoon suuntaan. Ihmiset ovat siitä mielenkiintoisia, että me sopeudumme, opimme elämään ja selviydymme, olipa muutos mikä tahansa. Kaikesta selviydytään.

Olipa kohtaamasi muutos sitten mitä tahansa niin muista, että se kuuluu elämään. Elämän kauneus piilee hetkissä ja nämä hetket säilytämme muistoissamme. Muistot säilyvät juuri sellaisina kuin haluamme niiden pysyvän. Muutos on mahdollisuus.


Sunnuntairakkautta 16.2.2014:
Broods – Never Gonna Change

Sunnuntairakkautta Spotifyssa:
 Sunnuntairakkautta

Sunnuntairakkautta 9.2.2014

Vapaus

Kävin eilen katsomassa elokuvan 12 Years a Slave. Aluksi elokuvan aihe tuntui vieraalta ja kaukaiselta, vaikka se perustuukin tositarinaan. Lähinnä aihe tuntui vieraalta ja kaukaiselta sen vuoksi, että ajattelin kokoajan että eihän noin voi olla, ei noin voi tapahtua. Tiedän, että orjuutta on ollut (ja että sitä esiintyy edelleen). En voi kuitenkaan käsittää miten ihmiset voidaan luokitella ulkonäön tai rodun mukaan.

Elokuvassa vapaa, oppinut, perheellinen, tummaihoinen mies siepataan ja myydään orjaksi. Hänet taivutetaan väkivalloin unohtamaan kuka hän oikeasti on ja mistä hän tulee. Vastalauseet hiljennetään piiskaniskuilla.

Viimeistään siinä kohdassa, kun naisorja piiskataan miltein hengiltä isännän mustasukkaisuuden vuoksi elokuva lyö katsojan sydämen läpi ja kyyneleitä on vaikea pidätellä.

Sitä ei usein mieti mitä vapaus merkitsee itselleen. Omassa arjessa vapaa-sanan yhdistää parisuhdestatukseen, tilankäyttöön, ajankäyttöön ja niin edelleen.
Mitä vapaus merkitsee minulle- on hyvin vaikea kysymys, kun ei osaa edes kuvitellakaan mitä vapaudenmenetys olisi.
Vapaus on kai itsestäänselvyys, asia jota ei tarvitse miettiä perusarjessa.

Mutta kysypä Solomon  Northupilta mitä vapaus merkitsi hänelle, voit saada ihan toisenlaisen vastauksen.

Sunnuntairakkautta 9.2.2014
 Lynyrd Skynyrd – Free Bird

Sunnuntairakkautta Spotifyssa:
 Sunnuntairakkautta

Sunnuntairakkautta 2.2.2014

Olipa kerran

Tämä viikko on ollut rankka minulle ja lähimmäisilleni. Tuntuu vaikealta löytää sanoja siihen mitä mielessäni liikkuu. Rakas mummumme nukkui pois keskiviikkoaamuna.
Herätyskelloni oli jo soinut, kun puhelimeni alkoi soimaan. Tiesin heti mitä asia koskee. Puhelimeni soittoääni ei ole koskaan kuulostanut niin anteeksipyytävältä ja lohduttavalta samaan aikaan.

Mummu on aina ollut vahva ja esimerkillinen nainen monella tapaa. Sen takia haluankin kirjoittaa hänestä.

Mummu, tuo tehopakkaus, joka kasvatti kahdeksan lasta. Hän ruokki sekä huolehti oman perheen lisäksi navetan eläimet (tietenkin vielä linnut ja irrallaan kulkevat eläimet ruokittiin myös).
Kyllä siellä mummon luona muitakin kävi majailemassa silloin tällöin. Ovi oli aina auki vieraille.
Välillä käytiin töissä, hoidettiin peltoa, käytiin hillassa ja työtä riitti jos minkälaista. Olihan niitä porojakin hoidettavana jossain vaiheessa.
Vaikka tehtävää oli paljon mummulla oli kuitenkin aina aikaa lähimmäisilleen. Ja varmasti jokainen meistä tiesi, että mummu välittää ja rakastaa.

Minä miellän, että mummu on aina ollut vahva ja hyvällä tavalla herkkä samaan aikaan. Hänellä on aina riittänyt rakkautta. Mummun huolenpito on tuntunut ihan mahdottoman hyvälle. Ikinä ei ole tarvinnut pohjoisessa nälkää tuntea, siitä mummu piti huolen. Ja kukapa ei niin hyvää ruokaa olisi syönyt. "Syökää hyväksi" mummu tapasi sanoa.

Arvostan niin monia piirteitä, joita mummu omasi. Varmasti tiedostamattani olen oppimut todella paljon mummultani. Niin monessa asiassa kun osaisi olla kuin meidän mummu.
Mummu on opettanut meille kaikille lähimmäisilleen niin paljon.
Kiitos mummu sinulle kaikesta.

Olipa kerran viittaa usein satuun, mutta minä haluan viitata sillä siihen, ettei ole toista samanlaista.
Satu yleensä loppuu lauseeseen "Ja he elivät onnellisina elämänsä loppuun asti."
Toivon, että mummulla oli onnellinen elämä ja että siellä jossain mummu tulee olemaan onnellinen. Pappa on varmasti ollut mummua vastassa.
Uskon, että vaikka tämä maallinen elämä loppuu ei kukaan kuitenkaan katoa kokonaan.
Läheisemme ovat läsnä vielä poismenonsa jälkeenkin.

Sunnuntairakkautta 2.2.2014
http://open.spotify.com/track/0GQ9HB1iVAadKxL6naETo4
Johanna Kurkela- Tähti

Tähti

Itkun kanssa synnyit
itkein lähdet pois
kolmannenkin kerran
itkeä kai vois
rakkauden tähden
onnen kyyneleen
taikka vuoksi murheen
haaveen särkyneen
 

Ethän kultaseni
ethän kuitenkaan
surujesi anna
sua musertaa
nosta katsees maasta
yli pilvien
jossain tähti kulkee
sinut muistaen
 

Sinulla on tähti
tähti kirkkahin
se kerran aamuyöllä
syttyi aikaisin
vaikka pilvet harmaat
taivaan verhoaa
jatkaa tähti kirkas
matkaa valtavaa

Äidin hymy saattoi
läpi lapsuuden
maailmaan kun lähdit
lähdit hymyillen
joskus ehkä vaihtui
hymy ikävään
kun kauan
kaipaamasi
sivuun käänsi pään
 

Ethän kultaseni
ethän kuitenkaan
surujesi anna
sua musertaa
nosta katsees maasta
yli pilvien
jossain tähti kulkee
sinut muistaen
 

Sinulla on tähti
tähti kirkkahin
se kerran aamuyöllä
syttyi aikaisin
vaikka pilvet harmaat
taivaan verhoaa
jatkaa tähti kirkas
matkaa valtavaa